Owlaa synnyttämässä

Hanna pyysi, että kirjoittaisin blogiimme siitä, millaista Owlan käsikirjoittaminen on ollut. Vastasin: “Totta kai!”, mutta nyt kun istun tässä koneen ääressä ja mietin kulunutta vuotta, tuntuu kummalta. Mistä tämä kaikki saikaan alkunsa? Alkaa salapoliisimatka kuukausien taakse – palaaminen omia jälkiä pitkin alkupisteeseen…

…joka löytyy teknologiaa hyödyntäen tavattoman helposti. Seikkailun alun nimittäin voi paikantaa hyvinkin tarkasti sunnuntaina 17.3.2013 klo 12.14 lähetettyyn viestiin, jossa Oulun tanhumafiosotar, Hanna, esittää “sunnuntailenkin aiheuttamia jalostumattomia ideoita” oululaisesta suurproduktiosta ja kerää työryhmää ympärilleen. Neiti Penttilä on näköjään vastannut viestiin: “Mie olen messissä!”, ja tällä tiellä sitä sitten on oltu.

Palaverista ja teepöydästä toiseen pyöriteltiin ideoita, jaettiin tehtäviä ja oltiin innoissamme sen jonkin tuntemattoman äärellä. Toukokuussa 2013 aloitin Oulu-kirjojen raahaamisen kotiin. Kirjaston hyllyt tyhjenivät ja kodin nurkat täyttyivät: Oulun vuosisadat, Oulun tarinoita, muistoja Oulusta, pakinoita, historiaa, lehtileikkeitä, kirjailijoiden Oulu- kuvauksia… Ahmin kirjan toisensa perään ja samalla työpöytä alkoi täyttyä pikkuisille lapuille kirjoitetuista pienistä huomioista:

! V.1860 neljän akan pierulautta = necken. Owla-Vloa-Uhle-Uhleå-Uleåborg- ! Oulunpori-Oulu. Siat kiellettiin keskustassa v. 1923. Prunnihuone. Kakaravaara. ! Johan Carleniuksen reklaami. Franzenin puisto = molloplaana. Etta, toikka. ! Heleperin haltuun. 1910 Myllyojalla parantaja Pukki-ukko / Taikatohtori. Salakäytävä ! kertomukset. Pokkinen-Pokkitörmä-Bockbacken-pokkimäki-pukkimäki?…

Vähitellen tästä kaikesta alkoi muodostua iltasatu paikasta, jota Owlaksikin on kutsuttu. Palaset loksahtelivat paikoilleen ja tarinan henkilöt alkoivat kertoa itse, mitä haluavat sanoa ja kelle. Ja kyllä, kaikki Owlan henkilöt polliisista trolleihin asuu minun päässäni ja he juttelevat minulle – edelleen. Sosiaalisesti häiritsevintä on ehkä se, kun alan jutella heille takaisin. Konkreettisesti ympärillä olevat kanssaihmiset kun ei aina tällöin oikein ymmärrä, mistä on kyse.

Image

Elena esittelee ensimmäisiä versioita käsikirjoituksesta Koivurannan kahvilassa Hannalle ja Kaisalle kesäkuussa -13

Käsikirjoittaminen on jännää. Siinä saa esittää kaikkia rooleja, testilukea ja nauraa omille vitseille. Jokaisen kohtauksen takana on lukuisia hylättyjä ajatuksia, piirrustuksia, tarinakarttoja ja tunteja työtä. Ideat tarinan jatkosta, sanoituksista tai siirtymistä tulee välillä myös yllättäen. Niitä voi toki kutsua, kaivaa ja toivoa, mutta osa pulpahtaa esiin silloin, kun niitä ei odota. Esimerkiksi “Yksin on ynseää, kaksin aina kaunihimpi, kolmikkona komeinta” sai lopullisen muotonsa suihkussa. Ja sitten meni saippua silmään, kun tuli hillitön kiire saada raapustettua teksti johonkin kirjekuoren kulmaan ylös.

Aikalailla 9 kuukautta idean istutuksesta viimeiseen käsikirjoitusversioon meni. Rinnassahan se Owla edelleen roikkuu ainakin kesäkuuhun asti. Luultavasti siitä ei pääse eroon silloinkaan: Trollit pitää huolen painajaisista vastaisuudessakin. Possut nukahtamisesta ja koko Owlan väki mahtavista uniseikkailuista. Parasta on, ettei Owlasta tahdokaan päästä eroon. Tätä tarinaa ja näitä hetkiä kantaa mielellään mukanaan muistojen kantoliinassa.

Owla – tanssiseikkailun matka on ollut jo tähänkin mennessä uskomaton. Minun päässäni Owla on elänyt jo kohta vuoden. Tällä hetkellä eletään harjoituskaudessa sellaista vaihetta, jolloin ne kuukausia aiemmin syntyneet ideat alkavat muuttua todeksi teitä katsoessa näyttämöllä. Saan nähdä harjoituksissa tilanteita, jotka tuntuvat minullekauhean tutuilta. Tilanteita, jotka olen nähnyt jo tietokoneen ruutua tuijottaessa, unissa, lenkkipoluilla tai saippuaa silmässä. Tilanteita ja hetkiä, jolloin satukaupunki Owla on todellista totta. Ja joskus käy niin, että teitä katsoessa näkee enemmän kuin aiemmin. Näkee selvemmin, mitä Owlassa ihan oikeasti tapahtuu.

Välillä tuntuu, etten millään malttaisi odottaa kesäkuuta. Ja välillä siltä, että voi kunpa tämä matka saisi jatkua vielä piiiitkään. Nautitaan yhdessä, pidetään hauskaa ja tehdään töitä sen eteen, että kesäkuussa Oulun kaupunki ei tiedä, mikä siihen oikein iski!

Hanna päätti maaliskuisen työryhmä-rekrytointiviestinsä sanoihin: “Miltä kuulostaa, herrasväki? Lähdetäänkö tekemään jotain, mitä taiteeksikin kutsutaan?”

Minä voisin päättää ensimmäisen blogipostaukseni sanoihin: “Miltä kuulostaa, Owlan väki?” Lähdetään tekemään tanssiseikkailua, josta puhutaan vielä pitkään!”

Elena Owlan käsikirjoittaja, ohjaaja ja koreografi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s