Owla – tanssiseikkailu soi Erja Mesimäen säveliä

Owla – tanssiseikkailun kantaesitys on 7.6.2014 Valvesalissa. Silloin kajahtaa myös ensimmäisen kerran ilmoille Erja Mesimäen sävellys. Erja on rovaniemeläislähtöinen kansanmusiikin moniosaaja. Tällä hetkellä hän toimii varhaisiän musiikkikasvattajana Helsingissä, jossa on myös suorittanut opintonsa musiikkipedagogiksi (AMK). Erja kertoo tässä postauksessa sävellysprojektista, ja pääsemme myös kurkkaamaan keitä oululaisia lahjakkuuksia soitinten takaa löytyy! Bändi on teoksen vahva kivijalka, ja tanssijat ovat onnellisia päästyään tekemään töitä upeiden muusikoiden kanssa.Owla_pala_polkkaa

”Elokuussa sain ensi kertaa käsiini alustavan kohtausluettelon. Istuimme Elenan, Hannan ja Kaisan kanssa saman pöydän ääressä ja minua tutustutettiin Owlan hahmoihin ja tapahtumiin. Kaksipuolisen A4-paperin marginaalit alkoivat täyttyä hahmoja kuvailevista adjektiiveistä, tanssilajeista, soittimista, tunnelmista… Alkoi jännittävä matka kohti Owla – tanssiseikkailun äänimaailmaa.”

Owla_bandi3”Sävellystyön aloittaminen hiljaisuudesta on kutkuttavan herkullista. Se tuntuu siltä kuin avaisin lahjapakettia, jonka olen itse tehnyt, mutten oikeastaan tiedä mitä siellä on! Paketti on kääritty useisiin erilaisiin käärepapereihin enkä voi tarkalleen tietää, milloin käärepaperit loppuvat ja lahja tulee esille. Isoa kansantanssiteosta tehtäessä en voi kuitenkaan avata tätä lahjapakettia yksin, vaan siinä ovat mukana koreografit ja käsikirjoittaja. Tiiviissä yhteistyössä käsikirjoittajan kuvaukset hahmoista, tapahtumista ja tunnelmista sekä koreografien liikemateriaalit kietoutuvat yhteen musiikin kanssa luoden yhtenäisen kokonaisuuden. Kasa hyviä biisejä ei siis riitä vaan musiikin täytyy kuvastaa teoksen draamankaarta siinä missä tanssinkin.”

Owla_bandi4”Owla – tanssiseikkailun äänimaailma puhkesi todelliseen eloonsa tammikuussa, kun muusikot kokoontuivat ensimmäistä kertaa harjoitusviikonloppuun. Tämän viisihenkisen bändin kanssa yksinäinen sävellystyöni muuttui yhteiseksi sovitustyöksi. Nyt harjoitusviikonloppuja on takana neljä ja bändi on sinä aikana ottanut kunnioitettavasti haltuun soivaa Owlaa. Kesäkuuhun on tosin vielä aikaa, joten jännittävä matka jatkukoon!”

Säveltäjä:
Erja Mesimäki (istuu kuvassa vasemmalla)

Owla-bändi:
Mikko Alanne, kitara ja perkussiot
Anna Kivari, basso
Suvi Poikela, huilu
Erja Pätsi, viulu
Virve Yli-Savola, harmonikka

Tutustu lisää Owla – tanssiseikkailuun:
www.owlatanssiseikkailu.fi

Mainokset

Pikisaaren terveisiä 1

Oulun seudun ammattiopiston Pikisaaren yksikössä valmistuu Owla – tanssiseikkailun puvustuksen haastavimmat vaatekappaleet. Opiskelijaryhmä tekee opettaja Jaana Riihijärven johdolla puvut päähenkilölle Tytille sekä neljälle Owlan trollille osana Fantasia vaatteiksi -kurssia. Saamme nauttia myös täällä blogissa opiskelijoitten työpäiväkirjasta sekä kuvista prosessin varrelta. Olemme etsineet Owla – tanssiseikkailun yhteistyökumppaneiksi perioululaisia tahoja, ja Pikisaaren vaatetusalan opiskelijat on niistä yksi. Oululaista nuorta osaamista parhaimmillaan!

Owla_Pikisaari

Hanna ja Elena löysivät Pikisaareen!

Ma 7.4.

Tapasimme koulullamme Owla – tanssiseikkailun tuottaja/näyttelijä Hanna Poikelan sekä käsikirjoittaja/ohjaaja Elena Penttilän, ja he kertoivat esityksen visuaalisesta ilmeestä sekä kävimme läpi esityksen käsikirjoituksen. Heidän lähdettyä aloimme suunnitella rooliasuja Tytille sekä trolleille, kuvia ja ideoita paperille keräten. Myöhemmin kolme trollien näyttelijöistä kävi mitattavana ja saimme heiltä apua puvustuksen rajoituksista heidän koreografiaansa miettien.

Owla Ma 7.4 suunnittelu4

Jaana ja opiskelijat suunnittelutouhuissa

Owla Ma 7.4. suunnittelu3

Työnjakoa

Owla Ma 7.4. suunnittelu2

Inspiraatiota etsimässä

Ti 8.4.

Kokeilimme erilaisia materiaaleja, kuten muovin muuntelua ja sulattamista kankaalle. Jaoimme opiskelijat kahteen ryhmään. Toisessa ryhmässä suunnitellaan Tytin asua ja toisessa taas työstetään trollien asuja. Neljännen trollin näyttelijä sekä Tytin näyttelijä tulivat päivän aikana mitattaviksi. Elena ja Hanna tulivat myös uudelleen visiitille, ja näytimme heille suunnitelmia asuista.

Owla Ma 14.4. tyttipukusuunnitelma

Tytin pukusuunnitelmaa

Owla Ti 8.4 korvakokeilu

Korvakokeiluja

Ma 14.4.

Ryhmässä suunniteltiin asuja yhä pidemmälle, ja osa laati jo kaavojakin vaatteisiin. Elena tuli katsomaan suunnitelmat ennen ompelemisen aloittamista ja toi kankaita. Hän oli tyytyväinen alustaviin suunnitelmiin asujen materiaaleista ja väreistä. Kankaiden saavuttua aloitettiin kaavojen toteuttaminen ja leikkaaminen. Tytin mekon mallista, poimutuksista ja laskoksista neuvoteltiin, jotta kaikki toimisi esityksen aikana sulavasti.

Owla Ma 14.4 suunnittelu

Suunnitelmat alkavat saada jo hahmoa

Owla Ma 14.4 palaveri2

Elenakin Hyväksyy

Owla Ma 14.4. trollinaamari

Kukas se sieltä kurkistaa?

Kuvat: Matias Haataja, paitsi ensimmäinen kuva Hanna Poikela

Mitä tapahtuu, kun ohjaaja menettää äänensä?

Minäpä kerron, mitä Owla – tanssiseikkailun ohjaajalle tapahtui.Tässä tarinassa äänensä menettäminen on siis harvinaisen konkreettista. Pihaustakaan ei suusta tullut. No – helppo arvaushan olisi, että harjoitukset peruttiin. Väärä vastaus. Sunnuntaina koko työryhmä kansoitti Oulunsalon Nuorisoseuran talon taas niin täyteen, että seinät vain pullistelivat liitoksistaan. Iltapäivästä salin lattiakin taisi painua ainakin muutaman millin notkolle, kun torikansa pääsi polkanrytkeessä semmoiseen hurmokseen, että oksat alta pois.

SONY DSC
No – jos harjoitukset pidettiin niin ne oli katastrofaaliset, koska kukaan ei tiennyt, mitä tehdä. Täysin väärä vastaus. Aamu yhdeksältä äänetön ohjaaja istutettiin yleisöön ja työryhmän tehomimmit Kaisa, Hanna ja Erja pistivät hommat käyntiin. Treenattiin merimiehiä, merikoskea, trolleja ja ties vielä mitä. Ohjaaja kirjoittaa rustasi mustakantiseen vihkoonsa kynä sauhuten aina, kun oli asiaa. Ja sitten äänihuulet lainaan kaverilta, että koko väki tietäisi, mihin pitää kiinnittää huomiota.
SONY DSC
No – salissa oli hiljaista. Totta silloin, kun kokoonnuttiin kaikki 70 henkeä pieneksi piiriksi ohjaajan tuolin ympärille kuuntelemaan palautetta. Tarua silloin, kun tanssittiin. Korvat pauhaa vieläkin siitä energiasta, jota minua kohti on tänään tykitetty! Oikea termi kuvaamaan olotilaani lienee voimaantunut. ;)Aamulla vielä (ja kyllä päivän aikanakin) olin täysin vakuuttunut siitä, että tämä on ohjaajan uran haastavin päivä. Ainakin henkisesti. Että ihan taisi olla sellainen suoranainen kasvun paikka edessä. Ja pienien kasvukipujen jälkeen metrejä kyllä tuli lisää. Ja mikäs siinä lopulta olikaan kasvaessa, kun vierellä ja ympärillä on semmoinen joukko kuin meillä on. Tuo meidän Owlajengi on kyllä aikas ainutlaatuista porukkaa. Kun jollain on vaikeeta, niin toiset tukee. Yhdessä ollaan aina hieman parempia kuin mihin yksittäiset palaset yhteenlaskettuna riittäisi.
SONY DSC
Me ollaan semmoinen ”parempi kuin osien summa” –crew!
Elena
Owla – tanssiseikkailun ohjaaja
Kuvat: Laura Tauriainen

Esiintyjän kynästä 1

Tässä postauksessa Owlan tanssijat Riikka, Minna ja Sanna kertovat helmikuun viikonlopputreeneistä. Esiintyjän kynästä -sarja kertoilee teosprosessista tanssijan tai muusikon näkökulmasta! 

 

15.2.2014 lauantai

Lauantaiaamu ja edessä Owla-viikonloppu. Reenivloppu alkoi Merkoskenneidot-kohtauksen harjoituksilla. Itse harjoittelin kyseistä kohtausta ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa, että olin aika hukassa aluksi, aamuväsy painoi ja silti oli pakko yrittää keskittyä täysillä, ottaa kiinni se, minkä toiset oli jo opetellut aiemmin. Joutsenia, vartalon taivutuksia, pehmeitä liikkeitä, aaltoja, pieniä aaltoja, isoja aaltoja, sulki ja auki…äh! Tunsin itseni todella jäykäksi ja kömpelöksi, mitähän tästäkin tulee. Minun vartalo ei vaan taivu niin sulavasti ja kauniisti. Biisi ja tunnelma on mukaansa tempaava, joten luulen pääseväni vielä mukaan ja minusta kuoriutuu oikea Merikoskenneito.

DSC01201

Riikka ja muut merikoskenneidot

Tänään saimme nähdä ensimmäistä kertaa Kepposet ja heidän ohjelmansa. Se iloisuus, aitous ja energisyys, IHANAA! Polokkasivat niin hyvin.

DSC01149

Kepposet kuuntelevat tarkkana ohjeita

Ensimmäinen puoliaika alkaa olla kasassa. Vedimme sen muutamaan kertaan läpi, palaset alkavat loksahdella paikalleen ja on kiva kun kokonaisuus alkaa hahmottua. Miten yksittäisistä tansseista ja kohtauksista alkaa muodostua tarina…oikea tanssiseikkailu. Tunnelma kasvaa koko ajan ja tansseihin/rooleihin heittäytyminen alkaa olla helpompaa, kun askeleet, vuorot, siirtymiset jne. alkaa olla suurimmalla osalla muistissa. Päivän lopuksi opettelimme ja ”rämmimme” läpi vielä teoksen viimeisen tanssin, polkan. Tanssijoiden vireystaso ei tainnut olla enää paras mahdollinen ja ohjaajien hermoja koeteltiin… Pitkä ja raskas päivä takana, mutta saatiin me taas paljon aikaan.

– Riikka

16.2.2014 sunnuntai

DSC01197

Merikoskenneitoja varhaisessa sunnuntaiaamussa

Sunnuntaina merikoskenneidot nousivat vetten päälle aamulla jo kahdeksan maissa opettelemaan koreografian viimeisiä pyörähdyksiä. Aamupäivä kului merikoskenneitojen jälkeen leppoisissa merkeissä, koska harjoitukset koostuivat kohtauksista, joissa itsellä ei ollut osuutta. Tällä kertaa ehti siis hyvin huolehtia itsensä ruokkimisesta! Ja kyllä me oikeastaan kohtaustauoilla tehtiin muutakin kuin syötiin, mm. pelattiin korttipelejä, jutusteltiin ja suunniteltiin pukuja.

DSC01289

Polokkarit hioo menuetin kuvioita Oulunsalon Nuorisoseurantalon kauniin katon alla

Iltapäivästä tanssimme koko teoksen läpi alusta viittä vaille loppuun asti ensimmäistä kertaa. Tiettävästi kaikki malttoivat tulla paikalle olympialaisista huolimatta. Vaikkakin juuri kun ensimmäinen puoliaika oli tanssittu läpi, väki vyöryi pirtin puolelle todistamaan suomen häviön ruotsille naisten hiihdossa. Vain puoli sekuntia kultamitalista! Pettymys unohtui nopeasti väliajan loputtua, kun bändi tempaisi meidät mukaan tanssin pyörteisiin. Teoksen musiikki on aivan jotain taianomaista, se herättää henkiin jokaisen tanssijan sisäisen owla-asukkaan.

DSC01324

Roolityö syvenee

Nyt on pitkä ja raskas viikonloppu takana, mutta saatiin me taas paljon aikaan. Kylläpä nukutti illalla!

– Minna ja Sanna

 

”Onnistuminen on asenne. Se on avoimuutta uusille ideoille, halukkuutta kuunnella, innokkuutta oppia, halua kasvaa ja joustavuutta muuttua.”
BJ Gallagher

Rakkaudesta lajiin

Marginaalia tanssikaupungissa

Meitä Owlan väkeä yhdistää harvinainen laji – kansantanssi. Osa meistä on sitä harrastanut 3-vuotiaasta, kuten allekirjoittanut, ja osa on aloittanut ihan äskettäin. Kansantanssia harrastetaan ryhmissä, jotka yleensä jossain vaiheessa muodostuu toiseksi perheeksi. Toiset ovat tehneet kansantanssista ammatin itselleen, Owlassa on mukana myös tanssinopettajia ja ammattitanssijoita. Vaikka kuinka elanto olisi tästä rakkaasta lajista kiinni, ei silti mikään ole ryhmätoimintaa parempaa.

Oulussa meitä kansantanssijoita on yli sata. Owla-produktiossa kansantanssijoita on näyttämöllä yli 60, ja on myös paljon lajin harrastajia jotka eivät ole tässä produktiossa mukana esimerkiksi kovin nuoren ikänsä vuoksi. Ryhmät touhuilevat omissa seuroissansa, jotka ovat alueellisesti tärkeitä toimijoita. Owla – tanssiseikkailuissa ryhmiä mukana on Oulunsalon Nuorisoseura, Oulunsuun Nuorisoseura, Taivalkosken Nuorisoseura ja Nuorisoseura Vilikas.

Kepposet

Kuva: Hanna Poikela

Oulunsalon Nuorisoseura järjestää toimintaa Oulunsalossa erityisesti lapsille ja nuorille, ja Valkkarin seinien suojassa on kansantanssitoimintaa pidetty yllä jo kymmeniä vuosia. Kepposet ja Enkelska ovat seuran tyttöryhmiä, jotka ovat aktiivisesti kiertäneet esiintymässä Suomessa ja ulkomailla kansantanssitapahtumissa. Kepposet hurmaavat energiallaan, nämä 8-11-vuotiaat neidit menevät sellaista vauhtia että hitaampia hirvittää. Enkelska taas on neljän pitkälle edenneen tanssijan helmi, lukioikäiset neidot ovat aktiivisia seuran jäseniä apuohjaajina ja treenaavat kansantanssia kovalla motivaatiolla.

Enkelska

Kuva: Hanna Poikela

Oulunsuun Nuorisoseuran hyvinhoidetulla talolla, Pirtillä, taas harrastavat Polokkarit ja Pirttiset, jotka ovat aikuisten kansantanssin Pohjois-Suomen kermaa. Polokkareissa keski-ikä on n. 30 v. ja Pirttisissä 60 v. Polokkareissa tärkeää on viihtyminen, reissailu porukalla on lähellä ryhmäläisten sydäntä. Polokkarit juhlii muuten vuonna 2015 pyöreitä – ryhmä täyttää 20 vuotta!

Polokkarit

Kuva: Raija Juvani

Pirttiset taas on aktiivisten senioreitten ryhmä, joka rakastaa näyttämöllä oloa. Hersyvien persoonien johdosta treeneistä ei huumoria puutu.

Pirttiset

Kuva: Riina Hosio

Taivalkosken Nuorisoseuran edustusryhmä Flikat on yhdeksän tytön ja yhden pojan ryhmä, joka on alkanut hiljattain tanssijoitten muutettua Ouluun myös treenata täällä. Koillismaan kotitantereitten lisäksi mimmiliiga+Antti sulostuttavat myös Oulun kulttuurielämää. Flikoissa yhdessä vietetyt hetket ja kokemukset ovat kiinteyttäneet ryhmän tiiviiksi joukoksi ystäviä, jotka viettävät myös vapaa-aikaansa keskenään. Flikat viettävät vuonna 2015 myös synttäreitä – lasissa on jo komeat 15 vuotta yhdessä tanssimista!

31-1

Kuva: Kari Sarajärvi

Nuorisoseura Vilikas on oululaisen kansantanssin kentällä uusi, virkistävä toimija. Seuraan perustettiin suurella volyymilla muutamassa vuodessa isot ja näyttävät lastenryhmät, jotka muutaman vuoden päästä ovat varmasti kaikkien huulilla. Vilikkaan siipien suojassa on myös nuorten aikuisten kansantanssin superkokoonpano Hässäkkä, johon on kerätty Ouluun muuttaneita erittäin pitkälle edenneitä kansantanssijoita. Hässäkän parikymppiset tanssijat hätkähdyttivät aikuisten valtakunnallisessa kansantanssiluokittelussa debytoimalla suoraan mestaruussarjaan, mikä on Pohjois-Pohjalaisittain myös korkein saavutus historian aikana.

Hässäkkä

Kuva: Petri Kivinen

Hässäkkä on läheistä sukua Tanssiteatteri Hämylle, joka on juurruttanut toimintaansa hiljalleen Ouluun. Hämy on ammattitanssijoitten ja ammattikansanmuusikoitten kokoonpano, joka on viihdyttänyt ja liikuttanut yleisöä jo vuodesta 2006 lähtien. Alkujaan Rovaniemeltä ponnistava Hämy tuottaa oululaisille katsojille parhaillaan JoJon kanssa yhteistyössä kansantanssiteatteria. Owlassa Hämy näkyy kuuden taiteilijan voimin. Hämyn muusikko Erja Mesimäki on säveltänyt Owlan soivan maailman. Owlassa Hämyn tanssijoista on mukana päärooleissa Eveliina Pilke (Tytti), Viljami Pekkala (Franz) ja Hanna Poikela (Maija). Lisäksi sivurooleissa nähdään tanssijat Riina Hosio ja Elssa Antikainen.

Tanssiteatteri Hämy

Kuva: Laura Tauriainen

Oulussa kansantanssin tärkeimpiä toimijoita on luonnollisesti Oulun ammattikorkeakoulu, jonka siipien suojasta on valmistunut tanssinopettajia jo vuodesta 1991 alkaen. Tämä ainutlaatuinen koulutus on taannut sen, että suomalainen kansantanssiharrastus elää ja voi hyvin, ja alalle tulee koko ajan uusia ammattitaitoisia, innostuneita tanssinopettajia. Seuroissa vapaaehtoiset apuohjaajat ja ammattilaiset tanssinopettajat ovat löytäneet omat tehtävänsä, ja kaikkia meitä aktiivisia toimijoita tarvitaan. Oulun ammattikorkeakoulusta on valmistuneet teoksemme luojat Elena Penttilä, Kaisa Partanen ja Hanna Poikela. Me halusimme yhdessä kurkistaa tulevaan, ja nähdä mihin oululainen kansantanssi voikaan kurkottaa yhteistoiminnalla. Sanoipa eräs juontaja Folklandialla, että kansantanssin valtikka on siirtynyt Pohjois-Pohjanmaalle… Katsotaan, mitä kaikkea Owla poikii tullessaan.

Tämän bloggauksen kirjoitteli Hanna, tanssiva tuottaja

Owlaa synnyttämässä

Hanna pyysi, että kirjoittaisin blogiimme siitä, millaista Owlan käsikirjoittaminen on ollut. Vastasin: “Totta kai!”, mutta nyt kun istun tässä koneen ääressä ja mietin kulunutta vuotta, tuntuu kummalta. Mistä tämä kaikki saikaan alkunsa? Alkaa salapoliisimatka kuukausien taakse – palaaminen omia jälkiä pitkin alkupisteeseen…

…joka löytyy teknologiaa hyödyntäen tavattoman helposti. Seikkailun alun nimittäin voi paikantaa hyvinkin tarkasti sunnuntaina 17.3.2013 klo 12.14 lähetettyyn viestiin, jossa Oulun tanhumafiosotar, Hanna, esittää “sunnuntailenkin aiheuttamia jalostumattomia ideoita” oululaisesta suurproduktiosta ja kerää työryhmää ympärilleen. Neiti Penttilä on näköjään vastannut viestiin: “Mie olen messissä!”, ja tällä tiellä sitä sitten on oltu.

Palaverista ja teepöydästä toiseen pyöriteltiin ideoita, jaettiin tehtäviä ja oltiin innoissamme sen jonkin tuntemattoman äärellä. Toukokuussa 2013 aloitin Oulu-kirjojen raahaamisen kotiin. Kirjaston hyllyt tyhjenivät ja kodin nurkat täyttyivät: Oulun vuosisadat, Oulun tarinoita, muistoja Oulusta, pakinoita, historiaa, lehtileikkeitä, kirjailijoiden Oulu- kuvauksia… Ahmin kirjan toisensa perään ja samalla työpöytä alkoi täyttyä pikkuisille lapuille kirjoitetuista pienistä huomioista:

! V.1860 neljän akan pierulautta = necken. Owla-Vloa-Uhle-Uhleå-Uleåborg- ! Oulunpori-Oulu. Siat kiellettiin keskustassa v. 1923. Prunnihuone. Kakaravaara. ! Johan Carleniuksen reklaami. Franzenin puisto = molloplaana. Etta, toikka. ! Heleperin haltuun. 1910 Myllyojalla parantaja Pukki-ukko / Taikatohtori. Salakäytävä ! kertomukset. Pokkinen-Pokkitörmä-Bockbacken-pokkimäki-pukkimäki?…

Vähitellen tästä kaikesta alkoi muodostua iltasatu paikasta, jota Owlaksikin on kutsuttu. Palaset loksahtelivat paikoilleen ja tarinan henkilöt alkoivat kertoa itse, mitä haluavat sanoa ja kelle. Ja kyllä, kaikki Owlan henkilöt polliisista trolleihin asuu minun päässäni ja he juttelevat minulle – edelleen. Sosiaalisesti häiritsevintä on ehkä se, kun alan jutella heille takaisin. Konkreettisesti ympärillä olevat kanssaihmiset kun ei aina tällöin oikein ymmärrä, mistä on kyse.

Image

Elena esittelee ensimmäisiä versioita käsikirjoituksesta Koivurannan kahvilassa Hannalle ja Kaisalle kesäkuussa -13

Käsikirjoittaminen on jännää. Siinä saa esittää kaikkia rooleja, testilukea ja nauraa omille vitseille. Jokaisen kohtauksen takana on lukuisia hylättyjä ajatuksia, piirrustuksia, tarinakarttoja ja tunteja työtä. Ideat tarinan jatkosta, sanoituksista tai siirtymistä tulee välillä myös yllättäen. Niitä voi toki kutsua, kaivaa ja toivoa, mutta osa pulpahtaa esiin silloin, kun niitä ei odota. Esimerkiksi “Yksin on ynseää, kaksin aina kaunihimpi, kolmikkona komeinta” sai lopullisen muotonsa suihkussa. Ja sitten meni saippua silmään, kun tuli hillitön kiire saada raapustettua teksti johonkin kirjekuoren kulmaan ylös.

Aikalailla 9 kuukautta idean istutuksesta viimeiseen käsikirjoitusversioon meni. Rinnassahan se Owla edelleen roikkuu ainakin kesäkuuhun asti. Luultavasti siitä ei pääse eroon silloinkaan: Trollit pitää huolen painajaisista vastaisuudessakin. Possut nukahtamisesta ja koko Owlan väki mahtavista uniseikkailuista. Parasta on, ettei Owlasta tahdokaan päästä eroon. Tätä tarinaa ja näitä hetkiä kantaa mielellään mukanaan muistojen kantoliinassa.

Owla – tanssiseikkailun matka on ollut jo tähänkin mennessä uskomaton. Minun päässäni Owla on elänyt jo kohta vuoden. Tällä hetkellä eletään harjoituskaudessa sellaista vaihetta, jolloin ne kuukausia aiemmin syntyneet ideat alkavat muuttua todeksi teitä katsoessa näyttämöllä. Saan nähdä harjoituksissa tilanteita, jotka tuntuvat minullekauhean tutuilta. Tilanteita, jotka olen nähnyt jo tietokoneen ruutua tuijottaessa, unissa, lenkkipoluilla tai saippuaa silmässä. Tilanteita ja hetkiä, jolloin satukaupunki Owla on todellista totta. Ja joskus käy niin, että teitä katsoessa näkee enemmän kuin aiemmin. Näkee selvemmin, mitä Owlassa ihan oikeasti tapahtuu.

Välillä tuntuu, etten millään malttaisi odottaa kesäkuuta. Ja välillä siltä, että voi kunpa tämä matka saisi jatkua vielä piiiitkään. Nautitaan yhdessä, pidetään hauskaa ja tehdään töitä sen eteen, että kesäkuussa Oulun kaupunki ei tiedä, mikä siihen oikein iski!

Hanna päätti maaliskuisen työryhmä-rekrytointiviestinsä sanoihin: “Miltä kuulostaa, herrasväki? Lähdetäänkö tekemään jotain, mitä taiteeksikin kutsutaan?”

Minä voisin päättää ensimmäisen blogipostaukseni sanoihin: “Miltä kuulostaa, Owlan väki?” Lähdetään tekemään tanssiseikkailua, josta puhutaan vielä pitkään!”

Elena Owlan käsikirjoittaja, ohjaaja ja koreografi